tarjottiin muun muassa viime lauantaina Eurassa järjestetyssä Lounais-Suomen Partiopiirin Lippukuntapäivässä. Uutta tietoa itseensä imemässä Tuulihaukoista mukana olivat Maarit, Elli ja Sara.
Päivä alkoi yhteisellä tilaisuudella, jossa esittäytyi mm. piirihallitus ja talvileiri Napaketun staabi. Lisäksi saimme koko porukalla Suomen Partiolaisten toiminnanjohtajalta tietoa partion brändistä. Partiolla on vahva brändi, mutta se ei ehkä ole aivan toivotunlainen. Meitä heräteltiin asiaan ajatusleikin kautta:
Jos partio olisi
a) eläin
b) kasvi
c) auto,
millainen se olisi?
Eläimistä kannatusta saivat muun muassa karhu ja kettu, jotka ovatkin hyvin partiomaisia eläimiä. Mutta miten lähestyttäviä eläimiä ne ovat? Millaisia ne ovat luonteeltaan? Jos karhu tulisi pihallesi, miten ottaisit sen vastaan? "Ase kourassa", kuului vastaus.
Kasveista mainittiin suopursu ja ohdake, jopa ruusukin - kaksi ensimmäistä eivät ehkä ole viehättävimpiä kasveja, mutta ruusu näyttää kauniilta ja tuoksuu hyvälle. Sitä ei kuitenkaan kannata ottaa käteen, ellei halua kättään piikkejä täyteen.
Auton kohdalla heitettiin ilmaan erilaisia maastoautomerkkejä, jotka toki sopivat partiolaiselle ja metsäretkelle, mutta eivät ehkä ole yhtä kiinnostavia ja vikkeliä kuin Audi, BMW tai vaikkapa Ferrari.
Tämän perusteella partiolaiset kannattaa siis kohdata teeskentelemällä koulutta tai ase kourassa, hanskat kädessä ja ehkä muitakin suojautumiskeinoja käyttäen. Partio on harrastuksena yhtä kiinnostava ja jäykkä möhkäle kuin likainen Jeeppi. Tällaistako kuvaa haluamme itsestämme välittää?
Miksei partiosta tule mieleen halittava lammas tai nalle, jota on helppo lähestyä? Tai energiaa täynnä oleva auringonkukka? Eikö partio olisi ennemmin linja-auto, joka matkaa isona yhtenäisenä liikkeenä kyydissään erilaisia ihmisiä? Tai pikku-Mini, joka mukautuu helposti liikenteen joukkoon tai yhteiskunnan muutokseen?
Itse ainakin odotan innolla partion brändiuudistusta - jo oli aikakin!
Markkinointitietous ei ollut kuitenkaan ainoa Lippukuntapäivän anti: Maarit ja Elli saivat viimeisimmät vinkit kriisiviestintään ja Sara TAAS ohjelmauudistuskoulutusta. Iltapäivällä Maarit kuunteli lpkj-infossa kiinnostavaa luentoa L-SP:n startegiasta vuodelle 2020, Sara ja Elli taasen keskittyivät hieman lähempään tulevaisuuteen eli ensi vuoden Kulttuuripääkaupunkihankkeeseen.
Itse ainakin imin tietoa itseeni kuin pesusieni ja sain paljon ideoita omaan opinnäytetyöhöni (joka käsittelee, mitäpä muutakaan kuin partiota), seikkailijoiden sepelin, tarpojien majakan, samoaja- ja vaeltajaohjelman toteutukseen sekä siihen, miten voimme ottaa osaa tulevaan Kulttuuripääkaupunkivuoteen. Maarit sen sijaan innovoi meille uuden retkikansion, joka otetaan käyttöön heti seuraavalla sudariretkellä!
Kaikkien uusien tietojen jälkeen päällimmäiseksi ajatukseksi omalta osaltani kuitenkin jäi muutama kommentti, joita yksi päivään osallistunut johtaja heitti. Niinkään kommentien sisältö ei minua liikuttanut vaan se, että mistä partiolaisten järjetön muutosvastarinta johtuu? Välillä tuntuu, että osa johtajista ei muista, että partio on lasten ja nuorten harrastus. Lapset ja nuoret elävät tässä hetkessä, eivät "silloin kun minä olin nuori".
Aiemmin jo todettiin, että partion brändi tarvitsee jonkinlaista päivitystä - emmehän saa adventtikalentereitakaan myydyksi, jos kaikki partiolaisen kohtaavat teeskentelevät kuollutta. Miten voimme luoda yhdessä uuden, vahvan, yhdenmukaisen ja nykyaikaisen kuvan partiosta, jos lippukunnat vastustavat keskusjärjestön ja piirien tuottamia uudistuksia vain pelkän vastustamisen vuoksi?
Näistä ajatuksista huolimatta Lippukuntapäivä oli todella onnistunut tilaisuus ja yleisesti toimiva konsepti. Toivottavasti ensi vuonna on entistäkin enemmän johtajia mukana verkostoitumassa ja vaikuttamassa!
Mitä sinä haluaisit muiden ajattelevan partiosta? Lähestytään asiaa ajatusleikin kautta:
Jos partio olisi
a) eläin
b) kasvi
c) auto,
millainen SINÄ HALUAISIT sen olevan?
